Viikonlopun viettoon

Immu on ollut kyllä täysin oma itsensä ja haavakin näyttää tosi hyvältä. Kurjaa, että kauluria täytyy silti pitää...Olemme kyllä hieman joustaneet tuon kaulurin kanssa. Immulla on melko tarkka päivä rytmi ja hän usein nukkuu mm. päivälenkin jälkeen (kun olemme tulleet töistä kotiin). Silloin voi turvallisin mielin lenkin jälkeen antaa kaulurin olla pois, kun Immu tuhisee kuitenkin jaloissamme vartioimassa, että emme taas lähde:) Maanantaina toivottavasti luvassa siis tikkien poisto ja jos sitten pääsisi meidän vauhtihirmu taas touhuamaan vapaasti. 

Olemme tänään kaulurista huolimatta koko perheen voimin mökille. Hieman se on kurjaa, kun tietää, että Immua ei voi pitää vapaana ja häntä tarvii maalla lenkittää hihnassa, mutta parempi se on pelata varman päälle ja lääkärin ohjeiden mukaan. Mökillä hyödynnämme avaraa tilaa ja vietämme (todennäköisesti) sateisen lauantain tokoillessa sisällä:) Matkaan siis varataan paljon nameja, joilla voi sitten Immua palkata.

Turvotuskin on laskenut kivasti ja antibiootitkin loppuvat huomenna:) Nyt odotellaankin, koska saamme puhelun Immua hoitaneen lääkärin esimieheltä.

Oikein rentouttavaa viikonloppua kaikille:)

Lääkärikäynti

Kävimme Immun kanssa tänään lääkärissä dreenin poistossa. Operaatio oli nopea, ei nukutusta eikä rahoittavaa tarvinnut antaa. Pienet reijät jäivät putkin molempiin päihin ja lääkäri sanoi, että niiden tulisi sulkeutua parin päivän sisällä. Maanantaina 3.9 on sitten toivottavasti luvassa tikkien poisto.

Immulla on ollut kauluri aina yksinollessaan sekä öisin. Jonkun verran olemme yrittäneet pitää kauluria pois päivisin ja Immu on pari kertaa päässyt haavaa nuolaisemaan. Nyt kauluri pidetään Immulla maanantaihin asti erittäin tiiviisti lenkkejä lukuunottamatta. Tämä on toisaalta kurjaa, sillä Immun kaulurin kopina valvottaa meitä öisin.

Koska tikit jäivät, enkä saanut yrityksistä huolimatta sovittua tikkienpoistoa perjantaille, ei Immu ja isäntä pääse viikonloppuna metsään. Taas pitänee harkita, jääkö meiltä mökkireissukin väliin sillä Immulta kiellettiin turvotuksen vuoksi juokseminen ja riehuminen. Ja mökillä ollessa sitä on erittäin hankala hillitä, hihnassa tai ilman.

Isäntä on tietenkin erittäin harmissaan kun menee toinen metsästys viikonloppu sivusuun, mutta nämä olivat lääkärin ohjeet. Toivotaan kuitenkin, että turvotus helpottaa maanantaihin mennessä, jotta saamme lääkäriltä varmuuden siihen, että metsälle voi lähteä. En kaipaa enää takapakkia ja toivon, että Immu paranee rauhassa. 

Kurjaa kun Immu on juoksukiellossa, nyt olisi ollut hyvät säät mm. rullaluistella Immun kanssa. Immussa on viime päivinä riittänyt virtaa ja toivoin hieman, että olisimme päässeet kunnolla liikkumaan viikonlopun aikana.

Tilanne on kuitenkin tällä hetkellä erittäin hyvä, vaikka turvotusta on edelleen kuten myös pientä punoitusta. Saimme myös lääkäriltä tarkemman lausunnon, jonka voimme näyttää Immua ensin hoitaneen lääkärin esimiehelle. Mikäli hänestä ei kuulu heti ensi maanantaina (virkamatkalla tämän viikon), soitamme me hänelle ensitöiksemme.

Nyt siis otamme edelleen Immun kanssa rauhallisesti. On kuitenkin kiva, että kodissamme asustaa taas elämäntäyteinen, iloinen ja vauhdikas koira:)

Hyvin parantunut haava

Pienet reiät vielä näkyvissä dreenin poistokohdassa. Turvotusta nähtävissä myös kuvassa

Olimme eilen, maanantaina, Immun kanssa pitkän tauon jälkeen arkitottiksen jatkokurssilla. Ja kivaa oli:) Immu näki taas koirakavereita ja emäntäkin oppi uutta. Ensi kerralla on tarkoitus opetella pitämistä. 20.8, kun emme Immun kanssa olleet paikalla oli kurssilla opeteltu kuonolla lappuun koskemista. Tätä on tarkoitus sitten jalostaa eteenpäin ja liittää siihen käsky. Missasimme yhden viikon treenit tässä(kin)aiheessa ja nyt emme pysty kirimään tässä muita kiinni ensi viikkoon mennessä, sillä Immu ei pysty kaulurin kanssa kyseistä asiaa harjoittelemaan...:(

Kovasti saimme kehuja siitä, kuinka Immu osaa istua ja maata paikoillaan pidempiäkin aikoja, vaikka ympärillä on häiriötä. Istuminen on kyllä edelleen selvästi vahvempi. Saimme myös positiivista palautetta siitä, että Immu innostuu leikistä ja hänelle voi siis käyttää myös lelupalkkausta. Toivottavasti eilinen treeneissä riehuminen ei nyt kuitenkaan pahentanut Immun tuvotusta.

Paranemaan päin!

Immu on jo eilisestä asti ollut täysin oma, kohno itsensä:) Onneksi! Kauluria pidetään vielä tiiviisti, muutamalla lenkillä ollaan käyty ilman. Kauluri kovasti yrittää hidastaa menoa, mutta Immu on hienosti oppinut olemaan sen kanssa sisällä ja ulkona. Joten vauhtia taas riittää.

Selvästi tuo dreenin laitto tuli tarpeeseen, sillä maanantai yöstä aina torstaihin asti Immu oli todella apea. Väsynyt, käveli hitaasti, aristi jalkaa jne. Tottakai, kun se oli tulehtunut. Nukutuksestakin tokeni vasta tiistai iltapäivällä ja koko päivä meni silti väsyneenä. Torstaina Immu käveli nukutuksen jäljiltä etsimään minua alle tunti sen jälkeen kun päästiin kotiin. Vauhtia rupesi löytymään jo heti torstaina, mutta eilen kun tulin töistä, juoksi minua vastaan yhtä iloinen Immu kuin vielä ennen maanantaita:) Ihanaa:)<3

Kyllä sydäntä särki nähdä toinen niin väsyneenä...Kaikki jotka ovat Immun nähneet, tietävä, että hänellä on erittäin ilmeikkäät silmät..joka kerta meinasi itku päästä kun Immu makaili uupuneena ja kipeänä sängyssään ja kun menit tekemään sen virheen, että niihin silmiin katsoit. Onneksi perjantaina Immu sai nauttia äitini ja vierailijoiden hellästä huomasta ja minä ja Kimmo saimme huoletta viettää päivän töissä:) 

Tänään Immu palkitaankin leikkituokioilla ja erittäin pitkillä lenkeillä. Sorsametsälle Immu ei valitettavasti ainakaan vielä pääse, mutta toive on, että jahka sitten ensi viikonloppuna jo pääsisi. Jätimme suosiolla myös viikonlopuksi kaavaillun mökkireissun väliin. Dreenistä erittyy edelleen tasaisesti nestettä, mikä nyt kuitenkin on ihan hyvä asia. Tiistaille on sitten ainakin suunniteltu dreenin poistoa ja samalla kuullaan jatkosta. Itse ainakin uskon, että kunhan tikit ja kauluri saadaan pois, on Immu taas 100% oma itsensä. 

Maanantaina olisi PIIITKÄSTÄ aikaa arkitottiksen jatko kurssi, toivottavasti nyt pääsemme sinne Immun kanssa. Kysyn vielä ohjaajan mielipiteen asiaan. 

Olimme yhteydessä Immua maanantaina "hoitaneen" lääkärin esimieheen reklamaatio mielessä. Esimies vastasi jo ja lupasi pyytää selvityksen hoitaneelta lääkäriltä ja sanoi palaavansa asiaan pikimmiten. Pyysin itse myös lausunnon Immun tilasta häntä torstaina hoitaneelta lääkäriltä. Toivottavasti saisimme nyt jonkun näköisen korvauksen, edes anteeksi pyynnön. Koska hoito maanantaina oli selvästi tehty huonosti.

Tämä on ollut rankka viikko meille kaikille. Onneksi on viikonloppu ja Immussa virtaa, joten voimme taas vihdoin nauttia toistemme seurasta ja rentoutua leikkien parissa:)

Pian Immu taas pomppii tutulla tavalla:)

Kesän riemuja:)

P.S On nyt jäänyt trimmauskuvien lisäily vähemmälle:/ Ja pian onkin jo uudelle trimmailulle tarvetta:D

Vielä enemmän toipilas..

Eilen huomasimme, että Immun haava on ruvennut punoittamaan, se myös eritti hieman jotain kellertävää ja se oli hieman paisunut. Pientä punoitusta oli jo nähtävissä tiistaina. Rupesimme huuhtelemaan ja desinfioimaan haavaa ja hommasimme jopa kaulurin, jotta Immu ei pääsisi haavaa nuolemaan.

Vaikka ensin ajattelin, että taidamme vain hössöttää ja olla liian varovaisia, päätin kuitenkin jo eilen soittaa asiasta lääkärille. Sain puhelimesta kiinni Immua hoitaneen lääkärin hoitajan, joka minun kuulteni konsultoi lääkäriä Immun tilanteesta. Kerroin hoitajalle oireet, pientä "märkimistä", punoittaa reilusti ja haavan toiselta puolelta jalka on turvoksissa. Kuulin puhelimen taustalta lääkärin huutelevan, että se on ihan normaalia jos näin lyhyen ajan päästä operaatiosta vähän märkii ja punoittaa. Turvotuskin on kuulemma ihan normaalia. Tyydyimme tähän ja jatkoimme haavan huuhtelua ja kaulurin pitämistä. Tässä kohtaa on pakko mainita, että maanantai yönä emme saaneet lääkäriltä minkäänlaisia hoito-ohjeita. Lääkäri ei pyytänyt/suositellut kaulurin käyttöä, ei pyytänyt huuhtelemaan haavaa tms. Antoi vain lääkityksen.

Seurailimme tilannetta vielä illan ajan kotona ja päätimme, että katsomme tilannetta seuraavan työpäivän jälkeen. Ilmeisesti me kuitenkin ylireagoimme.

Kimmo katsoi Immun haavaa aamusti. Oli lenkillä kuulemma vuotanut hieman jotain punertavaakin nestettä. Tilanne ei juurikaan muuttunut edellisestä illasta. Kun itse tulin töistä, olisin sitä mieltä, että lääkäriin olisi hyvä edes soittaa uudestaan. Haava märki omaan silmääni enemmän kuin eilen ja oli osittain jopa auennut tikkauksistaan.

Soitin ensin kaupungin lääkärille ja puhelimeen sattui vastaamaan sama hoitaja, joka vastaanotti meidät maanantai yönä. (Ei siis sama, joka oli vastaanotolla eilen). Hän sanoi heti, että ei missään mielessä ole normaalia jos noin tuora haava vuotaa yhtään mitään. Hän sanoi, että saisi meille samalle illalle ajan samalle lääkärille, joka vastaanotti meidät maanantaina. Hän ilmeisesti arvasi, että tämä ei ole meille vaihtoehto, sillä hän ehdotti samaan hengenvetoon meille aikaa seuraavalle aamulle. 

Tästä puhelusta kuitenkin varmistuin siitä,että jotain jalalle on tehtävä. Koska niin oli helpompi, soitin meille jana yksityiselle eläinlääkärille ja he ottivat meidät vastaan samantien. Lääkäri sanoi heti haavan nähdessään, että tuollaisenaan haava ei olisi parantunut. Ja että turvotusta oli tosi reilusti, Immu myös aristi jalkaa.

Immu nukutettiin taas ja sitten alkoi odottelu. Tunnin päästä sain noutaa Immun. Tuloksena se, että Immulla on dreeni jalassa viiden päivän ajan ja tikkejä kahdessa kerroksessa. Operaation suorittanut lääkäri ihmetteli, miksi alunperin oli vain tikattu pintatikein, kun repeämä olisi selvästi vaatinut enemmän. Turvotusta ja nestettä oli lihasten välissä, joten tämän kanssa ei onneksi odotettu sen pidempään.

"Immun haavasta menee pitkä ontelo lihasten keskellä lähes kivespussiin asti". Lääkäri myös ihmetteli, miksi hoitava lääkäri ei ollut määrännyt kipulääkkeen syönnin jatkamista puhelumme jälkeen. 

No, mutta nyt Immu ont aas ihan reppana kaulurinsa kanssa unisena....Paha on mieli oman karvakaverin puolesta, kun piti sen vielä joutua kokemaan uusinta tikkaus...Palautetta on kyllä lähdössä hoidon aloittaneelle lääkärille. Hänen palveluitaan emme käytä ellei ole kyse elämästä ja kuolemasta...

Tämän päivän lääkäriltä saimme jopa hyvät ohjeet kotihoitoon...

Väsynyt Immu

Dreenin toinen pää, haavasta ja dreenistä näkyy alle puolet

Kuvassa nähtävissä dreenin molemmat päät (ja samalla uuden haavan pituus). Punaisuus dreenistä tulutta nestettä, eivät olleet lääkäri pesseet nukkuvaa pojua...

Toipilas osa2

Voi meidän pikkuista. Aamusti Immu hieman kevitti kipeää jalkaa, mutta näin illan tullen vauhtia taas tuntuu löytyvän. Eikä ole ihme, sillä koko eilisen päivän se oli erittäin rauhallinen ja nukkui paljon. Tänään tuo haava on kuitenkin paisunut, ruvennut punoittamaan ja kuumottamaan ja se myös vuotaa hieman jotain kellertävää. Lääkäristä kuitenkin sanottiin, että ihan hyvin voi antaa haavan vielä olla ja tutkailla tilannetta kun eivät ole antibiootit vielä iskeneet. Laitoimme Immulle kuitenkin kaulurin, jotta hän lopettaisi hetkeksi ajoittaisen nuolemisen ja saisimme huuhdeltua tuon haava alueen. Ja nyt Immu on niiiiin masentunut tuo koppa päässään... Voi toista. Mutta on kuitenkin ehkä ihan hyvä pitää tuosta nuoleskelusta hieman taukoa...Tämmöistä tänne tällä kertaa. Seuraillaan siis edelleen tilannetta, toivottavasti se haava ei nyt pääsisi tulehtumaan..

Toipilas

Huh. Hiukan pistää väsyttämään. NImittäin eilinen. Tänään saa ottaa kuitenkin vielä loman kunniaksi ihan rauhassa. Ja hoitaa meidän karvaista toipilasta. Tai siis lähinnä seurailla toipilasta. Eilen alkoi sorsajahti, jossa Immu oli toiminut erinomaisesti ja saalistakin oli tullut oikein runsaasti. Tästä huikeasta aloituksesta saamme varmasti vielä lukea lisää Kimmon kirjoittamana:)

Loppu jahdista Immu kuitenkin hyppäsi veneestä linnun perään ja osui suoraan airon hankaimeen. Vasta kotona tilanne pystyttiin katsomaan kunnolla. Immu ei tapahtuneen jälkeen aristanut eikä osoittanut muitakaan kivun merkkejä. Kimmokin tarkasteli hieman tilannetta jo ennen kotiutumista, mutta ei mitään kummempaa ollut äkkiseltään havaittavissa. Kotona Immua pestiin saippualla ja haava kohtaa koskettiin, eikä Immu näyttänyt minkäänlaisia aristamisen merkkejä. Kun koira rauhottui, katsoimme tilannetta tarkemmin. Immun takajalan haarassa oli siis haava tuosta kolhaisusta. Haava oli kuitenkin paljon odotettua suurempi. Mielestäni kuitenkin heti näki, että kyse on pelkästä ihan rikkoutumisesta, eikä mitään isompaa ole vahingoitunut (näin myös oli).

Hetken mieteimme odotammeko aamuun vai lähdemmekö käymään lääkärillä yötä vasten. Immu kuitenkin rupesi myöhemmin tärisemään ja veimme koiruuden sitten päivystävälle eläinlääkärille. Lääkäri oli todella tiukka ja töykeä. Hän vilkaisi jalkaa ja totesi, että koira jää yöksi tiputukseen, huomenna saa hakea klo 18 (?!). Olin kuin puulla päähän lyöty kun en saanut mitään selitystä, miksi näin on, vaikka lääkäri ensin sanoi, että haava on melko pieni. Kun pääsimme kotiin, soi puhelin. Immu on nukutettu ja tikattu ja sen saa tulla samantien noutamaan kotiin nukkumaan. 

Saimme Immulle viiden päivän antibioottikuurin ja kolmeksi päiväksi määrättiin myös kipulääkettä. Tikkien poisto kymmenen päivän kuluttua. Lääkäri pahoitteli käytöstään, kun Kimmo haki Immun sisältä. Hyvä näin. 

Tämä päivä kuluu siis metsästyksestä ja nukutuksesta väsyneen koiran seurailussa. Pieniä lenkkejä useasti päivän aikana, sillä nyt Immu hieman aristaa jalkaa. Lääkärin ohje oli, että saa koheltaa ja lähteä vaikka heti metsälle, mutta en usko, että siitä on haittaa jos yhden päivän otamme rauhallisemmin. (?) Immu ei kovasti halua nostaa kipeää taka jalkaa ja lenkillä löytyy vauhtia vain kun käännymme kotiin päin, taitaa poju olla erittäin väsynyt. 

Lääkkeet saa onneksi syötettyä Immulle ilman mitään kepulikonsteja. Pillerit käteen ja siitä koira pistää rouskuttaen. Ja Immu ei kyllä pienestä hätkähdä, joskus epäilen, puuttuuko häneltä tuntoaisti. Paljon saa tapahtua ennen kuin Immusta näkee jos siihen sattuu...tarvii jatkossa tarkkailla tarkemmin.

Tämmöisiä kuulumisia tänne tällä kertaa.

Kymmenisen tikkiä

Hädin tuskin jaksoi päänsä nostaa...VäsyImmu

Spanielimetsästystä - näin pääsimme alkuun

Immu saapui meille, kuten aiemmin on kuvattu. Ei se aluksi ollut erityisen kiinnostunut linnuista. Tai oikeammin sanottuna se oli tasaisen kiinnostunut kaikesta mikä liikkui. Aloin kuitenkin usuttamaan pentua lintujen perään lenkeillä (kuin suoraan koiran käytösoppaasta, eikö?!?). Koulutuksen etenemisestä menee suuri kiitos Saarijärven puluille ja naakoille, aivan varmasti muutama niistä kärsii sydänvaivoista loppu ikänsä. Oppivaisia lintuja muuten, parin viikon jälkeen ne vaihtoivat pysyvästi maisemaa. Tai kupsahtivat pumppuvaivoihin, en tiedä. Yhtä kaikki, Immu oppi, että lintujen hätistäminen on hänen työtään.

Immu on aina ollut kiitollinen koulutettava, se oppii asiat nopeasti ja muistaa oppimansa. Syksyn tullen tein useita etsimis- ja noutamisharjoituksia saalislinnuilla. Immu oppi nopeasti jutun juonen, samaa lintua se ei montaa kertaa jaksanut etsiä, vaan homma meni leikiksi. Heitetyn linnun haku oli heti alusta asti helppo juttu. Olihan heitetyn esineen noutamista harjoiteltu jo muutenkin.

Ehkä suurin virhe, mitä Immun kanssa tuli tehtyä oli hakukuvion opettaminen. En ole varsinaisesti opettanut koiralle lainkaan hakukuviota. Se on oppinut sen itsestään, pyrin vain ohjaamaan koiraa omalla liikkeelläni sekä tarvittaessa viheltämällä. Olin alussa liian lepsu koiran haku-alueen kanssa. Olin niin huolissani koiran innostuksesta, että olin aina vain tyytyväinen jos koira haki. Jälkeenpäin ajatellen, olisi pitänyt koira ottaa aina pois hausta, kun alue kävi liian suureksi. Koska spanieli ei seiso lintuja, on sen AINA toimittava haulikkohollin päässä metsästäjästä. Tämä ei nyt aina mene piirustusten mukaan. Usein joudun muuttamaan kulkuani koiran mukaan, toisaalta olen tyytyväinen siitä, että Immun haussa on jouston varaa ja koiralla on mahdollisuus käyttää myös omaa päätään. Mikäli koiralla on hajua ja tieto linnuista, se voi jatkaa omaan suuntaansa, sen sijaan että jatkaisi orjallisesti kuviota. Tämä on jo nyt pelastanut muutaman linnun reppuun.

Yksi koiran kannalta elintärkeä ”temppu” on paikallaan pysyminen käskystä. Noston jälkeen koiran on syytä pysähtyä käskystä. Linnun perään ei saa ryntäillä. Tässä meillä vielä on hiukan opettelemista. Tätä yritin etukäteen harjoitella koiran kanssa mitä monipuolisimmalla arsenaalilla. Mihin kuului mm. onki, siima ja kuollut lintu. Kuollut lintu ja pienoiskivääri ym. Tulokset jäivät melko laihoiksi. 

Metsästystilannetta on lähes mahdoton replikoida oikein. Tuloksena oli poikkeuksetta melkoinen määrä lentäviä höyheniä ja erittäin hämmästynyt spanieli. Perustottelevaisuus on minun mielestäni ainoa keino varmistua, että koira varmasti pysyy paikallaan. Kun koira tottelee käskyjä hyvin, pysyy se liikkumatta myös linnun perässä.

Immu on muutaman kerran lähtenyt ryntäämään pakenevan linnun perään, mutta joka kerta totellut huudettua pysähtymiskäskyä. Täyttä varmuutta en uskalla antaa, joten varoitan aina uusia metsästyskavereita tästä. Tämä muuten on tapa mikä voi pilata koko metsästyksen, mikäli koira ei ymmärrä jäädä aloilleen vaan ryntäilee. Se pilaa useasti ampumapaikan ja pahimmillaan saattaa koiran itsensä vaaraan.

Tähänastiset kokemukseni metsästyksestä englanninspringerspanielilla ovat pelkästään positiivisia. Koira (ainakin Immu) on ollut helppo koulutettava ja mukava kotikoira. Se on äärimmäisen innokas ja tarmokas, se jaksaa tehdä ”työtään” päivästä toiseen. Spanielin kanssa metsästäminen on aivan kuin koira itse, vauhdikasta, tilannerikasta ja mielenkiintoista. Linnut löytyvät varmasti ja ne lähtevät liikkeelle kuin tykin suusta (pakko kai niiden on! kirj. huom). Spanieli on hyvä vaihto-ehto metsästäjälle, jolla ei ole mahdollisuutta pitää ja kouluttaa pystykorvaa tai seisojaa. Spanieli on metsästyskaverina monipuolinen ja tehokas.

Nykyisellä tiedolla en edes harkitsisi seisojan ottamista. Spanieli on minun tarpeisiini juuri sopiva koira. Seisojan kanssa kulkeminen ei oikein sovellu minulle. Pidän intensiivisemmästä metsästyksestä, siitä että myös mies saa olla kokoajan varpaillaan.

-Kimmo

Spanielimetsästystä

Olen harrastanut metsästystä kymmenkunta vuotta, rakkaimpana lajina lintujen metsästys. Aivan alusta asti olen myös haaveillut omasta lintukoirasta. Enpä voi väittää, että spanieli olisi tullut ensimmäisenä mieleen.  Vasta opiskelupaikkakunnalla sain siihen kunnon mahdollisuuden. Yritän näissä jorinoissani hiukan valottaa miten ja miksi päädyin metsästämään spanielilla. Yritän myös selventää miten koiraa koulutan ja mitä olisi jälkeenpäin ajatellen pitänyt tehdä toisin. 

Metsästyskoirien kanssa pelaaminen ei minulle ollut entuudestaan uutta. Enollani on aina ollut koiria ja olen metsästyksen ohessa osallistunut niiden kouluttamiseen. Minulle uskottu suomenajokoira ajelee jo ihan välttävästi jänistä. Lintukoiran kouluttamisesta sen sijaan minulla ei ollut mitään kokemusta.

Kun koiran hankkimisesta puhuttiin, suunnittelin komeasti seisovan koiran hankkimista. Sen kouluttaminen olisi kuitenkin ollut haastavaa. Fasaaneja tai peltopyitä ei metsästysalueellani ole, riekoista puhumattakaan. Metsäkanalintujakin on näin länsi- Suomessa sen verran vähän, etten uskaltanut oikein niidenkään varaan laskea. Toinen vaihtoehto oli noutaja. Sen varmasti olisi saanut koulutettua, mutta kanalintujahdeissa siitä ei suurtakaan hyötyä olisi ollut. Suureksi vaikuttimeksi muodostui puolison mielipide, hän ei kelpuuttanut seisojaroduista kuin muutaman.

Metsästys spanieleista ja niiden ominaisuuksista kuulin itse asiassa puolisoltani ja jatkoin aiheen opiskelua netissä. Koiran käyttötarkoitus tuntui juuri minulle sopivalta. Rotu toimii kanalintujahdeissa karkottavana ja vesilintujahdeissa tarvittaessa myös noutajana. Tilaisuus teki tässä suhteessa varkaan. Olisin varmaan lopulta kallistunut kuitenkin seisojan kannalle, ellei Immu olisi löytynyt niin sopivasti.

Immun ensimmäinen kosketus lintuun

-Kimmo

Päivitystä

Olin kovasti odotellut, että pääsen kirjoittelemaan tänne päivitystä siitä, kuinka treenimme etenevät, mutta ne on peruttu viimeisiltä kahdelta viikolta ja ensi viikolla emme pääse Immun kanssa osallistumaan, sillä Immu on sorsajahdissa...höh. Itselläni on lomapäivä, joten voi olla, että en vaivaudu paikalle ilman koiraa, vaikka sekin toti olisi sallittua. 

Olimme eilen lenkillä Kirjurinluodossa ja ajattelin siellä treenata Immun kanssa, mutta eihän siitä mitään tullut:D se oli niin innoissaan uusista lenkkipoluista, että oli ihan turha yrittää istumis ja makaamis käskyjä enempää. Emme ole selvästikään vielä siinä vaiheessa, että häiriössä kuin häiriössä Immu tottelisi:)

Luin ensimmäisen isännän kirjoittaman tekstin ja julkaisen melkko pian:) Sitä siis odotellessa:)

Immun trimmaus sujui hyvin, jos tällä viikolla vielä saisi kuvat laitettua. Eikä yhtään uutta punkkiakaan onneksi löytynyt trimmailun lomassa:)

Toivottavasti minulla on taas pian paljon lisää kirjoiteltavaa Immun elämästä:)

Trimmaus osa 1

Ensimmäinen osuus Immusta trimmattu, korvat. Mielestäni onnistuin ihan hyvin:) Ei nyt mikään huikea muutos, ei kuitenkaan yhtä huikea kuin aikaisemmassa postauksessa:)

Immun korvat ennen trimmausta

Immun korvat jälkeen trimmauksen

Etsivä Immu palveluksessa!

Immu on ollut kesän aikana muutamaan otteeseen mukanani töissä. Eräänä työpäivänä kävimme tapaamassa yhtä esimiestäni ja hänenkin mielestään ajatus oli oikein hyvä. Koira tekee ihmisestä helposti lähestyttävän ja ainakin se antaa minulle oivan syyn jalkautua kaduille.

Kesän aikana pieni toimistoni oli yksin minun käytössä, joten koira oli helppo ottaa mukaan. Tapasimme työpäivän aikana asiakkaita. Lenkkeilimme ja leikeimme. Ei sen kummempaa tai sittenkin jotain suurta? Itse koen, että näillä kohtaamisilla on suuri merkitys näiden ihmisten arjessa.

Toimistotyötkin tuli hyvin hoidettua tapaamisten sivussa, sillä Immu sopeutuu nopeasti paikkaan kuin paikkaan:)

Etsivä Immu osasi ottaa rennosti työtehtävien lomassa

Kotitreenit

Emme sitten päässeet eilen Immun kanssa treenailemaan, kun ohjaaja tuli kipeäksi. Yritin kuitenkin tsempata ja treenata Immun kanssa erilaisai juttuja kotona. Treenailimme lisää seuraamista, paikallaan istumista ja makaamista, sivulle tuloa, sekä seisomista. 

Seuraamisen treenaamisesta teki haastavaa asuntomme koko ja muoto, ei ollut tarpeeksi pitkiä päktiä joissa olisin voinut Immua seurauttaa ja kun olisi tarvinnut seurata kääntyä, pysäsi koira joka kurvissa... Istumiset ja makaamiset tunnetusti onnistuivat hyvin, kiertelin ympäri asuntoa ja Immu pysyi paikallaan tarvittavan ajan. Katsotaan ensi viikolla kuinka tämä sujuu sitten treeneissä ensi viikolla. Sivulle tulossakin ollaan edetty jo todella pieneen käsimerkkiin, mutta seinästä emme ole vielä päässeet irti. Myös katsekontaktin ottaminen on ruvennut sujumaan.

Immulla on taas ollut ärinäpäivä, sillä koirista ei tunnuta pääsevän eroon ilman ärisemistä. Pitänee muistaa ottaa vesipullo tai räminätölkki (jälkimmäinen tuskin toimii) lenkille mukaan ja koittaa vahvistaa "ei"-käskyä näissä tilanteissa.

Tällä viikolla olisi vielä tarkoitus trimmailla Immua metsästyskuntoon:) Ei sitten tartu niin kovasti kaikki lika meidän poikaan:) Katsotaan mimmoista jälkeä saadaan aikaan. Pyrin siihen, että yhtä klania Immusta ei tule kuin talvella eläinkaupan trimmaajan käsissä:D

Immun korvat normaalisi. Karvaiset ja kikkarat

Immun korvat trimmaajan jäljiltä, voi toista!!

Immua ei käytetä näyttelyissä, joten saan ronskisti ottaa sakset käteen ja antaa mennä. Immu on onneksi pennusta asti totutettu käsittelyyn, yleensä se nukahtaa trimmailun alkumetreillä!

Kuvia

Immu tulee aina olemaan sylikoira;)

Immu on aina ollut mestari korkeushypyssä:)

Hotellin luksusta

Ja hieman joulunkin, normaalisti meillä ei koira ole sängyssä

Kuvan ottanut: Roosa

Lenkkipolulta

Ajatuksia

Pakko oli kaiken kiireen keskellä tulla näpyttelemään pientä postausta. Tulin juuri Immun kanssa lenkiltä. Kohtasimme lenkillä koiran (uros), joka aloitti rähinän. Isäntä kuitenkin otti koiran hyvissä ajoin jo sivuun ja vaikka rähinä oli melkoinen, piti hän koiransa kuitenkin hallinnassa. Immukin lähti yhden ärähdyksen verran tähän touhuun mukaan. Sain kuitenkin sen jälkeen Immun ohjauttua tilanteesta pois. Kohtasimme erittäin kapealla polulla, eikä väistämismahdollisuudet olleet kovin hääppöset. Tämä tilanne kuitenkin meni melkoisen hyvin. Minua kuitenkin rupesi mietityttämään muutama asia. ENsinnäkin, springerien luonteen kuvauksessa sanotaan, että agressiivisia piirteitä ei saa esiintyä. Mikä on agressiivinen piirre ja missä sen raja menee? Haluaisin tietää, mistä tämä, kuitenkin yllättäen alkanut ärinä johtuu..Ja onko se rodun ominaisuuksien vastaista?

Onko muilla kokemuksia siitä, että koira on alkanut yhtäkkiä äristä muille koirille? En tunnu oikein löytävän muuta yhdistävää tekijää näihin tilanteisiin, kuin uroskoirat. Ja mikä tosiaan tulkitaan agressiiviseksi käytökseksi? 

Vastaantulleen koiran omistaja selvästi tiesi, miten hänen koiransa reagoi toisiin koiriin, oli hän sen verran valppaana. Olen kuitenkin viime päivinä taas törmännyt muutamaan tapaukseen, joita en vain ymmärrä. Jos selvästi vetäydyn tieltä sivuun koirani kanssa ja käskytän sitä, miksi on niin vaikeaa löytää ripeä askel ja kävellä ohi? Pysähtymättä ja hidastelematta. Ei sitä nyt juoksuun tarvi lähteä, mutta itse ainakin jos näen toisen käyttäytyvän samalla tavalla kuin itse, otan kontaktin koiraani ja hyvistä hajuista huolimatta kuljetan koirani ripeästi toisesta ohi. Kun on tosiaan näitä, jotka etenevät erittäin hitaasti ja niitä, jotka päästävät koiransa koirani luokse, kysymättä lupaa. Itse ainakin tiedän, että koirakin voi olla arvaamaton, eikä minulle tulisi mieleenikään päästä omaa koiraani lähestymään toista ilman lupaa.

Huomenna menemme toista kertaa arkitottiksen jatkokurssille, nyt taidamme päästä oikein toimiin, ensimmäinen kerta kun oli taas tutustumispohjainen. Ryhmässämme on 4 vanhaa ja 2 uutta jäsentä (vanhat siis starttikurssilta). Uusista toinen on pentukurssilta siirtynyt ja toinen on toiselta Startilta. Olen valitettavan vähän treenaillut Immun kanssa mitään sovittuja asioita. Osa syy tähän on se, että Immu osaa monet asiat jo ja on osannut jo pitkään, joten en ole nähnyt tarpeelliseksi kuin muistutaa näistä asioista aina välillä. Osa syy taas on ihan täyttä saamattomuuttani. Kursilla on ollut todella mukavaa käydä ja suuri syy siihen, miksi halusin mukaan jatkoryhmään, oli se, että siitä on tullut minulle eräänlainen henkireikä. Siellä on samanluonteisia ihmisiä, jotka painivat samanlaisten ongelmien kanssa ja jotka haluavat puhua ja kuulla puhuttavan koirista:) Se on virkistävää:) Koiraa ei saa inhimillistää vaan aina pitää muistaa, että se on eläin, mutta koira on kuitenkin myös perheenjäsen ja siitä monesti tulee puhuttua keskustelujen lomassa:)

Immu on oppinut opetettuja käskyjä todella hyvin ja se on oppinut kuuntelemaan niitä hyvin jo erilaisissa ympäristöissä, häiriöillä tai ilman. Vieraiden luonakin hän rauhoittuu entistä nopeampaa. En tiedä mietä mieltä te olette, mutta pitkän tahimisen jälkeen, olemme ottaneet sellaisen linjan, että kun meillä käy vieraita, he saavat itse komentaa koiraa (tietysti puutumme jos hän tekee jotain mitä ei saa tehdä tai jos hän käy liian villiksi). Tähän olemme päätyneet ihan vain siksi, että monet vieraat (aikuiset siis) eivät tunnu ymmärtävän pyyntöjämme sen suhteen, miten koiran saa rauhalliseksi. Olemme yrittäneet sanoa/antaa vinkkejä siitä, miten komentaa koira alas tai miten se ei hypi. Tästä huolimatta sanat tuntuvat menevän tyhjille korville. Monesti aikuiset jopa ensin villitsevät (jopa tietoisesti) koiraa, ja sitten ihmettelevät kun koira pyörii ympärillä. Välillä tuntuu, että meillä vierailevat lapsukaiset osaavat komentaa koiraa paremmin kuin monet aikuiset:)

Immu ja viime kauden metsästyskaveri Siru

Viime kauden saalista

Kohta alkaa metsästyskausi ja Immu pääsee loistamaan. Jäämme siis odottelemaan isännän päivityksiä metsästyskauden varrelta!