Starttikurssi

Varautukaa pitkään tekstiin:) Ajattelin tulla nyt avaamaan hieman sitä, kuinka ajauduimme Starttikurssille, sillä tulen todennäköisesti jatkossakin mainitsemaan siitä. Aloitimme 4.6 Kontaktikoirien järjestämällä Starttikurssilla. (http://www.kontaktikoirat.com/) "Startti- kurssi on sekoitus arkielämän tottelevaisuutta, aktivointia ja koiran kouluttamisen opettelua. Kurssi on tarkoitettu  aloitteleville koirille ja ohjaajille. " Näin kirjoitetaan starttikurssista Kontaktikoirien sivuilla (http://www.kontaktikoirat.com/kurssit/startti.htm). Se pitää sisällään 7 tuntia opetusta.

Etsiskelin Poriin muuton jälkeen minulle ja Immulle sopivaa yhteistä harrastusta. Kurssin valinta oli kuitenkin hankalaa, sillä en meinannut löytää mitään, mikä olisi suunnattu aloittelevalle ohjaajalle ja aloittelevalle vanhemmalle koiralle. Pentukursseja löytyi kyllä rajaton määrä. Löysin Kontaktikoirat netin välityksellä ja sain muutamalta tutulta hyvää palautetta heidän ryhmistään. Tiedustelin kursseista ensin etukäteen sähköpostilla. Olisin ollut kiinnostunut esimerkiksi agilitystä, mutta koska Immun kanssa ei ole aiemmin käyty kursseilla, en voinut aloittaa suoraan siitä, koska kyseessä ei ole enää pentukoira.

Immun kanssa alkoi ilmetä melkein vuosi sitten isottelun merkkejä. Lenkeillä ei päästy uroskoirista ohi ilman murinaa. Tähän ongelmaan tietenkin tartuttiin heti, ja kekseimme keinoja, joilla lenkkeily on ruvennut taas sujumaan paremmin. Jokaiseen koiraan toimii omanlaisensa konstit ja meillä, ainakin useimmiten, toimi "istu"-käsky. Jo hyvissä ajoin, kuin näimme lenkillä vastaantulevan koiran, menimme mahdollisimman sivuun ja laitoimme koiran käskyn avulla istumaan. Tässä sitten pysyttiin niin kauan, että ohittava koira oli tarpeeksi kaukana. Tämä toimi useimmiten, sillä "istu"-käsky on Immun vahvin käsky. Ongelmia saattoi tulla, mikäli hänet vapautti käskystä liian aikaisin ja hän pääsi kiertämään omistajan takakautta ohittaneen koiran hajujen perään.

Siksi puhu isottelusta, sillä Immu ei koskaa ole yrittänyt käydä toisen koiran päälle. Häntä heiluu, mutta murista täytyy. Nyt ei ole aikoihin ainakaan omalle kohdalleni osunut lenkkiä, jossa toisten koirien kohtaamisesta olisi koitunut ongelmia. Immu pääsee aika ajoin leikkimään toisten koirien kanssa. Tällöinkin leikki yleensä alkaa murisemisella, mutta kun sen keskeyttää heti alkuunsa, jatkuu leikki kiltisti ja vauhdikkaasta.

Lenkkitilanteissa, kun koiraa on yritetty kouluttaa esim. tästä murisemisesta pois, on ongelmia tuottanut enemmänkin vastaantulijat koirineen. Vaikka hyvissä ajoin menemme sivuun, otamme koiran sivulle istumaan ja pidämme kontaktin vahvasti omassa koirassa, ei viestimme vastaantulijalle ole selvästi tarpeeksi vahva "voisitteko ystävällisesti  jatkaa matkaa ripeästi". Useasti toimistamme huolimatta vastaantulevat pitävät koiransa erittäin löysässä hihnassa ja päästävät koiransa haistelemaan Immua, tai vielä pahempaa, päästävät rähisevän koiran haistelemaan. Yritä siinä nyt sitten pitää oma koirasi istumassa nätisti. Välillä en ymmärrä, mihin on kadonnut käytäntö, johon muistan aikoinani törmänneeni, jossa kysytään saako koiran antaa kohdata toisen koiran?

Tämä alkanut ärinä oli yksi syy siihen, miksi en meinannut uskaltautua mihinkään kurssille ja toisaalta myös syy, miksi halusin päästä johonkin kurssille. Kyselin kurssin järjestäjältä, koituisiko tämä ongelmaksi ja hän ystävällisesti vakuutti, että tuskin koituisi ja että ainakin kokeilemaan voi tulla. Hän kuitenkin suositteli meille Starttikurssia. Kurssi ei ole tarkoitettu ongelmakoirille, mutta kuitenkin aloitteleville koirille ja ohjaajille, joten virheisiin ja oikaisuihin on varaa.

4.6 menin ensimmäiselle tunnille erittäin jännittyneenä ja hermostuneena, ihan turhaan! Olin erittäin positiivisesti yllättynyt siitä, kuin Immu kurssilla käyttäytyi, vaikka melko pieneen tilaan on otettu meidän lisäksi kuusi muuta koiraa. Muutamat ensimmäiset tunnit menivät Immun osalta melko hermostuneissa merkeissä. Hän liikkui levottomasti ja inisi, kun ei päässyt tervehtimään muita koiria (kurssin sääntö- ei tervehtimästä ennen tunnin aloitusta. Hyvä sääntö kun kaikki pitävät siitä kiinni). Isteltäni meni ensimmäisten tuntien aikana paljon ohi, sillä keskityin erittäin tarkasti koirani tekemisiin.  Nykyään Immu jaksaa tutkiskella ehkä noin 5minuuttia ja sitten hän jo lysähtää makailemaan lattialle. Paikka ja koirat ovat tulleet tutuiksi. Kertaakaa Immu ei ole reagoinut negatiivisella tavalla toisin koiriin kurssin aikana. Onneksi:)!

Kurssin kokoonpano vaihteli ja lopuksi viimeisimmillä tunneilla meitä oli paikalla neljän koirain tiivis ryhmä. Olemme toki pyrkineet opettamaan Immulle muutamia peruskäskyjä, kuten "istu" ja "maahan". Seuraamista, paikallaan istumista ja hyppyjä (autoon tms.) olemme myös harjoitelleet. Aluksi tuntui siltä, että kurssi ei tarjoa meille mitään uutta. Kaikki opeteltavat asiat osaamme jo. Vaikka tämä pitkälti pitikin paikkaansa tajusin vasta kurssin aikana, että kyse ei olekkaanpelkästään  uusien asioiden oppimisesta, vaan ohjaamaan oppimisesta ja koiran aktivoinnista. Opetetaan koira kiinnostuman omistajasta ja yhteisestä tekemisestä. Ja olihan se kieltämättä kiva saada positiivista palautetta ohjaajalta, kun muutamat temput sujuivat meiltä jo eirttäin mallikkaasti:) Eli ei siitä haittaakaan ollut, että osasimme jo muutamia asioita etukäteen. Ja jo tuttujakin liikkeitä pystyy koko ajan muuttamaan haastavimmiksi.

Olemme kurssilla opetelleet mm. seuraavia asioita:

Istu-käsky
Paikallaan istuminen
Maahan-käsky
Paikallaan makuu
Hyppy-käsky
Seuraamista sivulla
Seuraamista katsekontaktilla (ihminen pakittaa)
Sivulle- käsky
Katsekontaktia
Seisomista

Kaikkia näitä on opeteltu yksilöllisesti ja olemme saaneet paljon vinkejä siihen, miten juuri oman koiran kanssa kannattaa edetä. Jokaista käskyä on koko ajan vaikeutettu, jokainen omassa tahdissaan. Palkkauksena on käytetty niin namipalkkaa kuin lelupalkkausta.Olen ollut erittäin tyytyväinen siihen, että kurssilla on otettu jokainen koira huomioon omana itsenään ja jokaisen kohdalla katsotaan opittavat asiat erikseen.

Tässä kurssista näin alkuun. Kirjoittelen pian lisää siitä, miten mikäkin käsky meillä on sujunut, miten koen minun ja Immun välisen suhteen syventyneen ja miten treenit tällä hetkellä jatkokurssilla ovat alkaneet. Lisää tulossa tuota pikaa:)

Viikonloppun katsaus

Olimme siis viikonloppuna maalla jatkamassa mökkimme kunnostusta ja viettämässä viikonloppua. Kuten jo aiemmin mainitsin, taitaa mökkimme olla sekä Immulle, että isännälle se lempipaikka maanpäällä. Ja voi sit riemun määrää kun Immun taas kerran päästi auton ovesta ulos! Tällä kertaa mökkeilystä selvittiin ilman suuria kommelluksia, mutta vauhtia riitti sitäkin enemmän. Kuten kotonakin myös mökillä Immu on valmis lähtemään ulos aina kuin mahdollista. Ja joka kerta kun mökin ovi aukesi, oli Immu ryntäämästä ovesta ulos, vaikka ei olisi enää jaksanut. Välillä piti oikein ottaa koira "väkisin" sisään, jotta se lepäisi edes hetken:)

Saimme Immun kanssa vihdoin mahdollisuuden harjoitella Starttikurssilla harjoiteltuja asioita vapaana ollessa. Mahdollisuuksia olisi varmasti tarjoutunut jo aiemmin, mutta kyse on ollut siitä, että en ole luottanut koiraani tarpeeksi päästääkseni sitä vapaaksi aiemmin (luottanut siis siihen, että hän tosiaan kuuntelee minua). Immu oli erittäin kuuliainen koko viikonlopun, oikein hämmästyin. Totteli hyvin käskyjä sisällä ja ulkona, vapaana ja kytkettynä. Jopa vieraiden aikana tuntui korvat toimivan entistä paremmin:) Tästä olen erittäin tyytyväinen.

Tänään starttailemme Starttikurssin jatkokurssilla. Monia tuttuja koiria tulee jatkamaan kanssamme, mutta pääsemme kohtaamaan myös uusia tuttavuuksia.

Ohessa muutama valokuva viikonlopusta:)

Mökin pihasta



Vauhdin hurmaa!



Immun lempipaikka mökin pihassa!

Ikkunasta on hyvä katsella maailman menoa

Mökkeilyä maalla

Tänään lähdemme koko kolmikon voimin viettämään toivottavasti kesäistä viikonloppua Porin Ahlaisiin omalle kesämökille. Luulen, että tämä mökki, jossa yövymme yhdessä vasta ensimmäisen kerran, on sekä isännän, että Immun lempipaikka koko maailmassa. Itse en ole koommin Ahlaisissa viihtynyt, olen enemmän suurkaupungin tyttöjä, mutta kyllä siellä sielu lepää, varsinkin kun saa katsella, kuinka paljon muut siellä olosta nauttivat. Olemme muutaman kerran käyneet kesän aikana tekemässä remonttia mökillämme ja Immu selvästi tietää, mihin olemme menossa, sillä mökkitien kohdalla normaalisti autossa rauhallisesti nukkuva koira muuttuu erittäin levottomaksi ja päästelee välillä mitä omituisempia ääniä:)

Kun auton ovi aukeaa, on riemu ylimmillään, myös isännällä. Immu pinkaisee hurjaan juoksuun pitkin pihaa ja peltoja ja siinä kohtaan on turha edes yrittää estellä. Tässä kohtaa Immu ei tunnu omistavan korvia. Mutta mökillä on tilaa temmeltää, ei tarvitse välittää autoista. Mökillä jopa MINÄ uskallan hyvin mielin pitää koiraa auki, muualla Immua pidetäänkin vapaana pääasiassa isännän vastuulla. Ja kun Immun antaa hetken nauttia vapauden tunteesta, alkavat korvat taas toimimaan.

Mökillä ollessa meillä on usein tapana pitää ovet auki, näin koira saa vapaasti kulkea sisälle ja ulos. Mökkimme on erittäin syrjässä ja se sijaitsee tien päässä, jonka varrella ei sijaitse muita rakennuksia. Immu on hyvin jo oppinut reviirinsä eikä karkaile pihasta. Joskus saa hetken aikaa huudella, ennen kuin hän palaa takaisin, mutta onneks toistaseksi se on pysynyt pihapiirissä. Kuten aikaisemmassa kirjoituksessa kerroin, vie nenä välillä Immua mennessään, tämän saa kyllä tämän tästä huomata mökkeillessä. Juuri tällä viikolla Immun sai päähänsä lähteä peurojen matkaan. Olin sisällä siivoilemassa ja Immulla on usein tapana makoilla mökin portailla, jos kukaan ei ole sen seurana ulkona. Nyt se oli kuitenkin lähtenyt tutkailemaan maastoa. Hetken häntä huutelin, kunnes kuului metsästä ryminä ja sieltähän ne tulivat, peurat edellä ja Immu perässä. Onneksi peurat eivät tuntuneet olevan moksiskaan tästä sähikäisestä, joka loikki kilpaa peurojen kanssa.

Olemme käyneet nyt Kontaktikoirien Starttikurssin, jossa käydään pääasiassa läpi arkitottelevaisuutta. Kertoilen kurssista lisää myöhemmin, mutta mainittakoon nyt se, että olemme muutama viikko sitten opetelleet "ei"-käskyn. Immu tuntui melko hyvin oppivan sen, niin hyvin, että emme päässeet treenaamaan sitä kovin aidoissa tilanteissa ohjeiden mukaan. Toistaiseksi tätä käskyä ei olisi hyvä käyttää, jollei pysty puuttumaan tilanteeseen, jossa koira ei tottele käskyä. Hetken huutelin Immua pois metsän puolelta, tuloksetta. Sitten Immu tuli näkökenttääni ja "riskeerasin" tämän ei käskyn ja huusin sen siitä huolimatta, että en pystyisi puuttumaan tilanteeseen, mikäli hän ei sitä tottelisi. Onneksi Immu kuitenkin huomio käskyni täysin ja saapui luokseni. Olin erittäin äimistynyt ja ylpeä siitä, kuinka hyvin se oli käskyn sisäistänyt. Nyt pitäisi vain välillä muistaa vahvistaa tämän käskyn oppimista.

Toivottelen nyt hyvät viikonloput kaikille ja palailen uusin uutisin mökkeilyn jälkeen. Vauhtia ei varmasti tästä reissusta tule puuttumaan. Ehkä pääsemme samalla myös treenaamaan muita oppimiamme taitoja.! Tsau!

Englanninspringerspanieli

Kerkesimme tutustumaan kyseiseen rotuun melko lyhyesti ennen kuin päädyimme sprinkun meille ostamaan. Enemmän tutkimusta teki toinen puoliskoni, jolle tärkeä ominaisuus koirassa oli sen soveltuvuus metsästyskäyttöön. Halusimme koiran, joka on  aktiivinen, kykenevä metsästämään sekä josta saa tarpeen vaatiessa rauhallisen kotikoiran. Tätä kaikkea Immu tosiaankin on. Sillä riittää aina virtaa leikkiä ja tervehtiä uusia ihmisiä, mutta se osaa myös rauhoittua leffailtoina.

Tiesimme etukäteen, että sprinkut ovat erittäin energisiä ja ihmisrakkaita koiria. Joku olisi kuitenkin voinut jossakin rehellisesti kirjoittaa/kertoa, että "energinen ja ihmisrakas" tarkoittaa ylivilkasta ja yltiösosiaalista. Tämä yhdistelmä on tuonut paljon haasteita mukanaan. Saapui kotiimme sitten yksi tai useampi ihminen, aikuinen tai lapsi, on Immu aina yhtä innokkaana tervehtimässä tulijoita. Tämä on käynyt välillä niin omistajien kuin vieraidenkin hermoon.  Pentuna Immu oli valmis tervehtimään myös jokaista vastaantulijaa lenkillä oli sitten kyse ihmisistä, linnuista, koirista, kissoista..pyörällä, kävellen, hiihtäen...Onneksi tästä on jo päästy eroon ja lenkit sujuvat sen osalta sujuvasti. Myös kotioloissa Immu on jo hieman "oppinut" hillitsemään itseään. Se on ottanut tavaksi ottaa lelun suuhunsa kun vieraita tulee ovesta sisään. Näin tehdessään se ei tervehtiessään hypi. Keinonsa kullakin.

Sprinkuille ominaista on  se, että ne ovat valmiita lähtemään lenkille säässä kuin säässä. Immusta selvästi huomaa sen, että se löytää nautittavaa jokaisesta vuodenajasta ja kaikenlaisista sääolosuhteista. Kevään vesilätäköt on ihan mahtava juttu, kesällä on hienoa päästä uimaan ja maalle, syksyllä lehtien jahtaus on aivan loistavaa touhua kun taas talvella lumikinokset tuovat oman jännitysmomenttinsa. Vesi jokaisessa olomuodossaan on Immun mieleen.

Kun vieraat ovat lähteneet ja lenkillä käyty, on hyvä ottaa rennosti

Sprinkun  riistavietti on vahva ja nenä voi joskus viedä mennessään. Yleensä Immu kuuntelee metsässä isäntää paremmin. Vaikka Immu saattaakin kadota näkökentästä, se yleensä pysyy äänenkantaman päässä. Olisi kuitenkin hyvä, että Immu oppisi pysymään hieman lähempänä ja siksi sitä kovasti yritetään nyt opettaa pysymään vapaana ollessaan lähempänä. Immu on kuitenkin kovaa vauhtia oppimassa tämänkin taidon. 

Immu töissä viime syksynä

Aloitimme Immun kanssa 7vkoa sitten Tokon starttikurssin ja tämän 7 viikon aikana on Immussa ollut huomattavissa suuri muutos kuuliaisuuden suhteen. Syy siihen, että hän ei ole ollut sitä ennen kurssin aloittamista on tietenkin "hihnan toisessa päässä".

Olemme kyllä olleet onnekkaita löytäessämme näin valloittavan koiran. Vaikka ongelmia onkin tullut ajoittain mm. yksinolon kanssa, hihnassa ei osattu kävellä kunnolla ja ihmisiä tervehditään edelleen liiankin innokkaasti, on suuntamme ollut koko ajan oikea. Uskon, että olemme aloittaneet kiinnitämään asioihin huomiota liian myöhään (parempi silti myöhään kuin ei milloinkaan) ja antaneet Immun ollessa nuorempi paljon "anteeksi", koska se oli niin pieni ja söpö. Onneksi Immu on erittäin nopea oppimaan ja olemme korjanneet näitä virheitämme pitkin matkaa. Ja oppiihan tässä samalla mahdollista toista koiraa varten, ei sitten tule toistettua samoja virheitä, vaikka varmasti tulee kyllä tehtyä uusia siinä sivussa.

Tässä hieman sprinkun ominaisuuksia ja tietoa siitä, kuinka nämä ominaisuudet ilmenevät meidän vauhdikkaassa arjessa. Seuraavissa kirjoituksissa pääsen jo pikkuhiljaa pureutumaan eri kommelluksiimme ja kokemuksiimme yhdessä. Hmm...ehkä olisikin pitänyt aloittaa kirjoittaminen jo paljon aikaisempaa!

 Sorrumme välillä hemmottelemaan koiraamme. Immun 1v kakku!

Tervetuloa!

Olet saapunut lukemaan blogiani "Immun elämää". Tarkoituksenani on päivitellä blogiini rakkaan koirani, englanninspringerspanieli Immun elämän käänteitä. Immu on jo yli 2-vuotias ja vasta nyt saan aikaiseksi aloittaa blogin kirjoittamisen. Aloitankin kertomalla hieman tarkemmin Immusta ja siitä, mitä tähän mennessä on tapahtunut, kuvilla höystettynä tietenkin. Blogia tulee myös silloin tällöin päivittämään puolisoni, joka käy Immun kanssa metsällä.

Immu saapui meille 3.9 2010. Immu oli silloin vajaan 5kk ikäinen. Olimme pitkään jo keskustelleet puolisoni kanssa yhteisen koiran ostamisesta, mutta syystä jos toisesta emme kuitenkaan olleet asian eteen tehneet juuri mitään. Silloin tällöin haikein mielin tutkailin eri sivustoja ja etsin meille yhteistä karvapalleroa. Aiheesta taidettiin keskustella tosissaan ja vähemmän tosissaan useampi vuosi. Meillä on perheessä ollut aina koiria ja minulle oman koiran ostaminen oli sujuva jatkumo. Puolisoni perheessä ei kuitenkaan koskaan ole ollut koiria, suvussa kylläkin. Ymmärsin siis hänen tuskailunsa aiheen ympärillä. Eräänä päivänä pikkusiskoni ilmoitti kesälomareissulla ollessani saaneensa itselleen kauan haveilemansa koiran. Tästähän se riemu repesi myös meillä. Ehkä tämä kuitenkin oli hyvä, sillä vain muutaman päivän päästä sain isännältä tekstiviestin koulun penkille, jossa hän kertoi "muuten vaan" katselleensa meille koiraa. Hän yritti estää minua innostumasta aiheesta, kuitenkin kertoen, että hän oli jo ottanut yhteyttä koiran omistajaan ja pyytäneensä valokuviakin. ISO "virhe", eihän kukaan voisi sanoa ei nähtyään kuvia koiran pennusta, ei edes puolisoni. Muutaman tunnin sisällä tästä olimme jo varanneet pennun ja sopineet lähtevämme katsomaan sitä noin 200km päähän. Tarkoituksenamme oli vain lähteä katsomaan pentua. Matkaan lähdettiin eläinkaupan kautta, asunto pentukuntoon laitettuna ja käsiraha taskussa. Se oli menoa sitten.

Portilla meidät toivotti tervetulleeksi erittäin iloinen ja erittäin suloinen pentu, viimeistään tässä kohtaa asia oli selvä, tässä olisi meidän uusi luottoystävämme. Harmittaa, että emme tajunneet ottaa kameraa mukaan ja ikuistaa tätä ensi kohtaamista. Kotimatkamme Immun kanssa sujui hyvin ja hän viihtyy edelleen autossa paremmin kuin hyvin. Näin Immu siis jahkaantui asumaan luoksemme Saarijärvelle.

Immu ennen luovutusikää

Immun kasvattajalta saatu valokuva ennen Immun varaamista. Tästä kuvasta se matka sitten alkoi.

Immun ensimmäinen aamu uudessa kodissa.

Seuraavissa päivityksissä kerron matkastamme tähän päivään asti. Tästä on hyvä alkaa. Nyt olette päässeet tutustumaan Immuun, pysykää matkassa mukana ja lupaan teille vähintään hellyttäviä kuvia, mikäli vauhdikkaat käänteemme eivät saa teitä innostumaan! Kirjoittelemisiin!