Metsästystarinalle jatkoa

Tänä syksynä ei nyt sitten tullut lähdettyä Lappiin, allekirjoittaneen lievästi sanottuna epävarman työtilanteen takia. Tämä ottaa jahtimiestä päähän erittäin reilusti. Onneksi etelässäkin on tänä vuonna pitkä lintujahti ja lintujakin sen verran, että niitä kehtaa pyytää. Joinakin vuosina on hävettänyt kulkea lintumetsillä, koska lintuja on niin surkean vähän. Laarista ei pitäisi syödä siementäkin. Tänä vuonna olen nyt yrittänyt käydä kotopuolessa metsällä paljon.

Metsästysseuramme alueella metso on ollut jo monta vuotta rauhoitettu, joten pyydämme teertä ja pyytä. Immulla on edelleen suurimpana ongelmana sen valtava hakuinto. Varsinkin aukeilla paikoilla matka taittuu hiukan liian nopeasti. Silti koko kautena on tullut vain muutama kerta kun koira on ajanut linnun ylös liian pitkältä. Pää-asiassa olemme hakeneet teeriä peltojen reunoilta, hakkuu-aukkojen reunoilta sekä hyviltä puolukkapaikoilta. Ampuma-alat ovat näissä usein pieniä ja tilanteet nopeita. Muutamia lintuja olemme saaneet. Ensimmäisen linnun Immu ajoi liikkeelle aivan liian tiheän kuusipusikon keskeltä. Linnun pelasti eräksi se, että huomasin koiran hakevan ja tajusin olla valmiina. Riistalaukaus oli pelkkä huitaisu, mutta osui kohdalleen. Lintu putosi puskan taakse, josta Immu nouti sen heti käskyn saatuaan (harvinaista herkkua, että koira jaksoi odottaa oikein käskyä!)

Toinen hieno tilanne tuli eräällä hakkuuaukolla. Immu juoksi pahki teeripoikueeseen. Lintuja oli ainakin kahdeksan. Minä olin jo kävellyt ohi poikueesta, kun Immu ajoi sen ylös aivan minun tasaltani. Teeriä pomppi joka suuntaan ja yksi aivan suuhuni. Lintu tuli koppina maahan ja Immu teki paukkunoudon (TAAS! Kirj. huom.)

Pienistä epäilyistäni huolimatta olen huomannut, että kanalintujahti onnistuu Immun kanssa oikein hienosti. Koiralle pitää vain antaa aikaa tehdä omaa työtään. Luin jostakin lausahdukset että: ”Etumaastossa sähläävällä spanielilla on myönteinen vaikutus kaikkeen metsästykseen.” On muuten kohtuullisen fiksu lausahdus! Tulevana talvena ajattelin kokeilla Immua peurajahdissa. Kai se niitäkin potkii liikkeelle siinä kuin sorsiakin!

Olen monta kertaa naureskellut omalle naiiviudelleni koiran koulutuksessa. Netistä kun katsoo spanielien koulutusvideoita, koirat juoksevat pellossa tehden täydellistä hakukuviota ja ajaen fasaaneja ilmaan aivan miesten nokan alta, ja aina pysähtyen kuin seinään. Tämän piti olla ruusuinen tulevaisuuden kuva. Ei muuten mennyt ihan näin. Koiran hakukuvio muuttuu melko reilusti kun maasto muuttuu rämeeksi ja suomalaiseksi metsäksi. Miehenkorkuiset kivet eivät voi olla vaikuttamatta. Olen huomannut, että usein sekä koiran, että miehen liike menee rämpimiseksi ja säännöllisestä kuviosta ei ole tietoakaan. Enkä sitä vaadi, kunhan lintuja liikkuu niin minulle on aivan sama meneekö haku kirjan mukaan.

-Kimmo