sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Metsästystarinaa

On taas kulunut pitkä aika siitä kun viimeksi olen tänne käynyt kirjoittelemassa. Tässä välissä ei suurempia ole tapahtunut. Immu on parantunut edellisestä haaverista täydellisesti. Arkitottiksen jatkokurssi päättyi ja päätimme Immun kanssa pitää hieman taukoa kursseilusta. Taukoa halusivat pitää myös muut ryhmän jäsenet, mutta kaikki olivat halukkaita jatkamaan yhdessä jossakin kohtaan. Kursseilta tutut karvakorvat siis kohtaavat jälleen 7.1 2013 arkitottiksen jatkojatkokurssilla:) Eli ylläpidolla jatketaan. Itseäni kiinnostaisi aloittaa Immun kanssa joku hieman vauhdikkaampi laji kuten Rallitoko tai agility. Ihan vain harrastus mielessä. Rupeaa pikku hiljaa tympimään nuo itsumis ja makaamisharjoitukset kerta toisensa jälkeen. 

Immulle iski silmätulehdus tällä viikolla, mikä tarkoittaa kunnon lääkekuuria (4 eri lääkettä, pahimmillaan yhtä lääkettä 6x/pvä) ja tämä tarkoittaa myös sitä, että tämän viikonlopun osalta metsästys on kielletty. Huomenna kontrolliin ja varmaan sitten taas päästään metsälle:)

Sitä odotellessa, tässä hieman metsästys tarinaa:

"
Immun jahtikausi alkaa nyt olla paketissa. Tuli tässä lopussa vielä pieni silmävaurio, joka varmaan pitää koiran nyt sivussa lokakuun loppuun joten nyt on isännälläkin aikaa kirjotella ja summata miten Immun toinen kausi meni.

Kausi alkoi sorsajahdista, jossa Immu oli totta kai mukana. Kello 12 alkoi järvellä melkoinen ammunta ja varttia yli oli koira jo ensimmäistä kertaa noutamassa lintuja. Ensimmäisen linnun nouto oli hiukan tökkivä, mutta kun Immu tajusi mistä taas on kysymys, miksi täällä ollaan, alkoi homma luistaa hienosti. Ensimmäisen tunnin aikana Immu teki puolenkymmentä vesi- ja maanoutoa. 

Välihuomautuksena voi muuten todeta, että kaikenlainen kyttääminen ja väijyntä on ainakin tämän spanielin kanssa täyttä tuskaa. Immu on niin intoa täynnä, että kytkettynä puskassa väijyminen menee vikinäksi ja narussa tempomiseksi. Kun yritin hiipiä järven rantaan ja jättää koiran kymmenen metrin päähän oli tuloksena jatkuva vikinä ja heiluva kolmimetrinen koivu, hyvin huomaamatonta. Ei toimi!

Päivän kohokohtana oli vaikea nouto syvältä metsästä. Eräs jahtikaveri ampui ylilentävää sorsaa, joka lähti putoamaan vasta puiden tasalta ja putosi pitkälle metsään. Ampuja ehti jo manata, että sinne jää, ei ikinä löydy, mutta päätin silti yrittää. Kuljin koiran kanssa metsän reunaa ja annoin Immun hakea. Olin mielestäni jo reilusti yli lentolinjan kun Immu nosti kirsun ilmaan ja lähti jolkottamaan metsään, selvästi hajulla. En voinut koiraa auttaa, joten jäin nojaamaan puuhun ja odottelemaan. Immu kävi pitkällä kuulumattomissa, mutta tuli takaisin noin 10 minuutin kuluttua raahaten sorsaa suussaan. Olin koiraan todella tyytyväinen, ja niin oli paistin saanut ampujakin. Ilman koiraa tämäkin paisti olisi jäänyt supeille. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kaikilla sorsajahtia harrastavilla seurueilla tulisi olla osaava noutaja mukana. Muuten lintujen etsiminen on usein aivan onnen kauppaa. On loppunut meiltäkin haavakkojen etsiminen. Lisäksi nukun huomattavasti paremmin kun tiedän ettei meidän jäljiltä jää raanakkoja.


Toinen huippuhetki tuli seuraavalla järvellä, joka on huomattavan suuri. Meillä on tekniikkana, että kaveri soutaa veneellä koiran rinnalla ja minä ohjaan sitä rannalla. Toimiva homma, mutta jalkamiehelle usein pirun hikinen. Herkempää saattaa ottaa päähän kun veneilijä ottaa aurinkoa ja pääsee useimmin myös hoitamaan ampuhommat, koiramiehen rämpiessä puskia koiran kanssa. 

Immu otti eräässä kaislikossa hyvän hajun ja haki jonkin aikaa. Ehdin hyvin varoittaa kaveria ja kun lintu lähti, ei sillä ollut mahdollisuuksia. Kaveri oli hyvällä hollilla ja sai nauttia kauniista nostosta ennen pudotusta. Ensimmäisen linnun jälkeen Immu jatkoi sitkeästi hakua. Sillä on usein tapana ”varmistaa” kohta josta lintu lähti, enkä siis välittänyt uudesta hausta vaan yritin saada koiraa eteenpäin. Ehdin jo kulkea ohi koirasta ja kehotin useasti sitä jatkamaan hakua, mutta koira vain juroi ja haki samaa jälkeä. Meinasi ottaa ohimoon! Jatkoin jo matkaa, kun Immu nosti toisen sorsan vain muutaman metrin päästä edellisestä. Tätä lintua ammuimme molemmat ja sekin saatiin lopulta eräksi. Taas tuli huomattua, että minun on turha yrittää enää Immua neuvoa näissä tilanteissa!"

-Kimmo

Jatkoa luvassa ensi viikolla
 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti