Tervetuloa!

Olet saapunut lukemaan blogiani "Immun elämää". Tarkoituksenani on päivitellä blogiini rakkaan koirani, englanninspringerspanieli Immun elämän käänteitä. Immu on jo yli 2-vuotias ja vasta nyt saan aikaiseksi aloittaa blogin kirjoittamisen. Aloitankin kertomalla hieman tarkemmin Immusta ja siitä, mitä tähän mennessä on tapahtunut, kuvilla höystettynä tietenkin. Blogia tulee myös silloin tällöin päivittämään puolisoni, joka käy Immun kanssa metsällä.

Immu saapui meille 3.9 2010. Immu oli silloin vajaan 5kk ikäinen. Olimme pitkään jo keskustelleet puolisoni kanssa yhteisen koiran ostamisesta, mutta syystä jos toisesta emme kuitenkaan olleet asian eteen tehneet juuri mitään. Silloin tällöin haikein mielin tutkailin eri sivustoja ja etsin meille yhteistä karvapalleroa. Aiheesta taidettiin keskustella tosissaan ja vähemmän tosissaan useampi vuosi. Meillä on perheessä ollut aina koiria ja minulle oman koiran ostaminen oli sujuva jatkumo. Puolisoni perheessä ei kuitenkaan koskaan ole ollut koiria, suvussa kylläkin. Ymmärsin siis hänen tuskailunsa aiheen ympärillä. Eräänä päivänä pikkusiskoni ilmoitti kesälomareissulla ollessani saaneensa itselleen kauan haveilemansa koiran. Tästähän se riemu repesi myös meillä. Ehkä tämä kuitenkin oli hyvä, sillä vain muutaman päivän päästä sain isännältä tekstiviestin koulun penkille, jossa hän kertoi "muuten vaan" katselleensa meille koiraa. Hän yritti estää minua innostumasta aiheesta, kuitenkin kertoen, että hän oli jo ottanut yhteyttä koiran omistajaan ja pyytäneensä valokuviakin. ISO "virhe", eihän kukaan voisi sanoa ei nähtyään kuvia koiran pennusta, ei edes puolisoni. Muutaman tunnin sisällä tästä olimme jo varanneet pennun ja sopineet lähtevämme katsomaan sitä noin 200km päähän. Tarkoituksenamme oli vain lähteä katsomaan pentua. Matkaan lähdettiin eläinkaupan kautta, asunto pentukuntoon laitettuna ja käsiraha taskussa. Se oli menoa sitten.

Portilla meidät toivotti tervetulleeksi erittäin iloinen ja erittäin suloinen pentu, viimeistään tässä kohtaa asia oli selvä, tässä olisi meidän uusi luottoystävämme. Harmittaa, että emme tajunneet ottaa kameraa mukaan ja ikuistaa tätä ensi kohtaamista. Kotimatkamme Immun kanssa sujui hyvin ja hän viihtyy edelleen autossa paremmin kuin hyvin. Näin Immu siis jahkaantui asumaan luoksemme Saarijärvelle.

Immu ennen luovutusikää

Immun kasvattajalta saatu valokuva ennen Immun varaamista. Tästä kuvasta se matka sitten alkoi.

Immun ensimmäinen aamu uudessa kodissa.

Seuraavissa päivityksissä kerron matkastamme tähän päivään asti. Tästä on hyvä alkaa. Nyt olette päässeet tutustumaan Immuun, pysykää matkassa mukana ja lupaan teille vähintään hellyttäviä kuvia, mikäli vauhdikkaat käänteemme eivät saa teitä innostumaan! Kirjoittelemisiin!