Nyt kanalintukauden loputtua on tarkoitus käydä vielä muutaman kerran järvet läpi Immun kanssa. Länsi- Suomessa on edelleen melko leutoa, eikä märkäkään koira ehdi kylmettyä kun jatkuvasti ollaan liikkeellä. Immu ei vähääkään pelkää kylmää vettä vaan työskentelee innokkaasti. Tarkoitus on käydä läpi parhaimman tuntuiset kaislikot ja katsoa, pystymmekö vielä yllättämään muutaman muuttosorsan. Monena vuonna olen kuvilta viimeiset sorsat ampunut vielä marras- joulukuun vaihteessa.
Marraskuulla sorsajahti on monin tavoin miellyttävämpää kuin elokuun helteessä. Ensimmäinen iso apu on se, että vesikasvusto on pääosin kuollut, miehenkorkuinen kaislikko ei enää ole näköesteenä. Toiseksi, ei ole liian kuuma. Elokuun kuumassa, kahluuhousuissa upottavan kaislikon rämpiminen on suoraan sanottuna paskamaista hommaa. Marraskuussa on mukavan viileä. Järvillä ei myöskään ole enää ruuhkaa, mökkikausi on ohi ja valtaosa metsästäjistä ei jaksa kiinnostua marrassorsista.
Vain me harvat ja valitut tosimiehet (voi myös lukea ”porukan yksinkertaisimmat”) suuntaamme kulkumme huurteiselle järvelle! Toivotaan että Tapio on armollinen! Kerron myöhemmin miten meidän kävi, yritän myös saada aikaiseksi kuvallista materiaalia.
-Kimmo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti