Mökkeilyä maalla

Tänään lähdemme koko kolmikon voimin viettämään toivottavasti kesäistä viikonloppua Porin Ahlaisiin omalle kesämökille. Luulen, että tämä mökki, jossa yövymme yhdessä vasta ensimmäisen kerran, on sekä isännän, että Immun lempipaikka koko maailmassa. Itse en ole koommin Ahlaisissa viihtynyt, olen enemmän suurkaupungin tyttöjä, mutta kyllä siellä sielu lepää, varsinkin kun saa katsella, kuinka paljon muut siellä olosta nauttivat. Olemme muutaman kerran käyneet kesän aikana tekemässä remonttia mökillämme ja Immu selvästi tietää, mihin olemme menossa, sillä mökkitien kohdalla normaalisti autossa rauhallisesti nukkuva koira muuttuu erittäin levottomaksi ja päästelee välillä mitä omituisempia ääniä:)

Kun auton ovi aukeaa, on riemu ylimmillään, myös isännällä. Immu pinkaisee hurjaan juoksuun pitkin pihaa ja peltoja ja siinä kohtaan on turha edes yrittää estellä. Tässä kohtaa Immu ei tunnu omistavan korvia. Mutta mökillä on tilaa temmeltää, ei tarvitse välittää autoista. Mökillä jopa MINÄ uskallan hyvin mielin pitää koiraa auki, muualla Immua pidetäänkin vapaana pääasiassa isännän vastuulla. Ja kun Immun antaa hetken nauttia vapauden tunteesta, alkavat korvat taas toimimaan.

Mökillä ollessa meillä on usein tapana pitää ovet auki, näin koira saa vapaasti kulkea sisälle ja ulos. Mökkimme on erittäin syrjässä ja se sijaitsee tien päässä, jonka varrella ei sijaitse muita rakennuksia. Immu on hyvin jo oppinut reviirinsä eikä karkaile pihasta. Joskus saa hetken aikaa huudella, ennen kuin hän palaa takaisin, mutta onneks toistaseksi se on pysynyt pihapiirissä. Kuten aikaisemmassa kirjoituksessa kerroin, vie nenä välillä Immua mennessään, tämän saa kyllä tämän tästä huomata mökkeillessä. Juuri tällä viikolla Immun sai päähänsä lähteä peurojen matkaan. Olin sisällä siivoilemassa ja Immulla on usein tapana makoilla mökin portailla, jos kukaan ei ole sen seurana ulkona. Nyt se oli kuitenkin lähtenyt tutkailemaan maastoa. Hetken häntä huutelin, kunnes kuului metsästä ryminä ja sieltähän ne tulivat, peurat edellä ja Immu perässä. Onneksi peurat eivät tuntuneet olevan moksiskaan tästä sähikäisestä, joka loikki kilpaa peurojen kanssa.

Olemme käyneet nyt Kontaktikoirien Starttikurssin, jossa käydään pääasiassa läpi arkitottelevaisuutta. Kertoilen kurssista lisää myöhemmin, mutta mainittakoon nyt se, että olemme muutama viikko sitten opetelleet "ei"-käskyn. Immu tuntui melko hyvin oppivan sen, niin hyvin, että emme päässeet treenaamaan sitä kovin aidoissa tilanteissa ohjeiden mukaan. Toistaiseksi tätä käskyä ei olisi hyvä käyttää, jollei pysty puuttumaan tilanteeseen, jossa koira ei tottele käskyä. Hetken huutelin Immua pois metsän puolelta, tuloksetta. Sitten Immu tuli näkökenttääni ja "riskeerasin" tämän ei käskyn ja huusin sen siitä huolimatta, että en pystyisi puuttumaan tilanteeseen, mikäli hän ei sitä tottelisi. Onneksi Immu kuitenkin huomio käskyni täysin ja saapui luokseni. Olin erittäin äimistynyt ja ylpeä siitä, kuinka hyvin se oli käskyn sisäistänyt. Nyt pitäisi vain välillä muistaa vahvistaa tämän käskyn oppimista.

Toivottelen nyt hyvät viikonloput kaikille ja palailen uusin uutisin mökkeilyn jälkeen. Vauhtia ei varmasti tästä reissusta tule puuttumaan. Ehkä pääsemme samalla myös treenaamaan muita oppimiamme taitoja.! Tsau!